Gaetano Donizetti

Gaetano Donizetti

Domenico Gaetano Maria Donizetti (29. marraskuuta 1797 Bergamo8. huhtikuuta 1848 Bergamo) oli italialainen säveltäjä, joka tunnetaan pääasiallisesti oopperoistaan.[1] Hän on kuitenkin säveltänyt myös muuta musiikkia, muun muassa kirkkomusiikkia, muutaman jousikvartetin sekä joitakin orkesteriteoksia. Hän on yhdessä Gioacchino Rossinin ja Vincenzo Bellinin kanssa yksi kolmesta suuresta bel canto -säveltäjästä.[2]

Nuoruus ja opiskeluajat

Donizetti syntyi köyhään perheeseen, jolla ei ollut musiikkitaustaa. Hän pääsi kuitenkin ensimmäisten joukossa oppilaaksi Simon Mayrin perustamaan hyväntekeväisyyspohjalla toimivaan kouluun.[3] Mayr opetti häntä kokonaisen vuosikymmenen vaatimatta kertaakaan maksua palveluksistaan. Bergamolainen köyhä opiskelija oli pakotettu tarttumaan jokaiseen sävellystyöhön mitä hänelle vain tarjottiin - lopulta Mayrin työ venetsialaisten oopperakomppanioiden ylipuhumisessa tuotti tulosta ja Donizetti sai hieman nimeä.

Nousu menestykseen

Napolilaisille teattereille sävelletyt koomiset oopperat kiinnittivät La Scalan huomion ja hänet palkattiin säveltämään milanolaiselle teatterille Anna Bolena, ooppera josta tuli hänen ensimmäinen kansainvälinen menestyksensä. Kaksi vuotta myöhemmin, 1832, hän sävelsi ensimmäisen suurmenestyksen saavuttaneen komediansa, Lemmenjuoman. Tämän perään Donizetti tuotti kolme loisteliasta vakavaa työtä, Lucrezia Borgian, Maria Stuardan ja Lucia di Lammermoorin. 1830-luvun lopussa hän oli Italian ykkössäveltäjä.

Vuoden 1838 hänen kärsivällisyytensä italialaisten sensoreiden kanssa alkoi kuitenkin olla vähissä. Poliuton jouduttua sensuurin kynsiin ensi-iltaa edeltävissä harjoituksissa Donizetti alkoi pohtia muuttoa Ranskaan. Myöhemmin samana vuonna Mercadanten tultua hänen sijastaan nimetyksi Napolin konservatorion johtajaksi, Donizetin mitta oli täynnä ja hän pakkasi laukkunsa.

Pariisin ja Wienin vuodet

Hyväksyntä Pariisin piireissä ei tullut tuosta vain, mutta vuonna 1840 Donizetti löi läpi myös Ranskan pääkaupungissa hänen koomisen oopperansa Rykmentin tytär ('La fille du régiment') ja grand opéransa La favorite saatua ensiesityksensä. Molemmat nousivat suureen suosioon. Vuonna 1842 hänet nimitettiin Hofkapellmeisteriksi Habsburgien hoviin Wieniin ja jonkin aikaa, sairastelustaan huolimatta, säveltäjä pystyi jakamaan aikansa kahden kaupungin välillä. Vuonna 1843 hän sävelsi mestarillisen koomisen oopperan Don Pasquale.[3]

Viimeiset ajat

Vuonna 1844 Donizetti oli vakavasti sairas ja hänet suljettiin Pariisin ulkopuolella sijaitsevaan laitokseen. Siellä häntä kävi katsomassa Heinrich Heine, joka kuvasi näkemäänsä näin: ”Samalla kun hänen taianomaiset sävelensä tuovat maailmalle iloa, hän itse istuu kuin hulluuden henkilöitymänä mielisairaalassa Pariisin lähellä.”[4]

Donizettin sairastelu oli jatkunut vuosikausia, eikä sitä ole koskaan diagnosoitu kunnolla. Vuonna 1845 hän halvaantui ja sen jälkeen dementoitui nopeasti. Oireiden on arveltu liittyneen pitkään itäneeseen sukupuolitautiin.[3]

Säveltäjän kunnon huononnuttua entisestään hänet siirrettiin takaisin syntymäseuduilleen Bergamoon, jossa hän kuoli 51-vuotiaana vuonna 1848.

”Tuo ei yllätä minua. Hän on aina ollut laiska.” -Donizetin vastaus kun hänelle kerrottiin Rossinin säveltäneen Sevillan parturin kahdessa viikossa

Copyright