Uzbekistan

Uzbekistanin tasavalta
O‘zbekiston Respublikasi
Uzbekistanin lippu Uzbekistanin vaakuna
lippu vaakuna

Uzbekistanin sijainti
Uzbekistanin sijainti

Valtiomuoto tasavalta
Presidentti
Pääministeri
Shavkat Mirziyoyev
Abdulla Aripov
Pääkaupunki Taškent (2 207 850 as.)
41°16′N, 69°13′E
Muita kaupunkeja Namangan (423 161 as.),
Samarkand (366 015 as.)
Pinta-ala
– yhteensä 447 400[1] km² (sijalla 56)
– josta sisävesiä 4,9 %
Väkiluku (2014) 28 929 716[1] (sijalla 44)
– väestötiheys 57 / km²
– väestönkasvu 0,93[1] % (2014)
Viralliset kielet uzbekki
Valuutta som[2] (UZS)
BKT
– yhteensä 112,6 miljardia USD (PPP)[1] (sijalla 78)
– per asukas 3 800 USD
HDI (2014) 0,675[3] (sijalla 114)
Elinkeinorakenne (BKT:sta)
– maatalous 19[1] %
– teollisuus 32[1] %
– palvelut 49[1] %
Aikavyöhyke UTC+5
– kesäaika ei käytössä
Itsenäisyys
 – Neuvostoliitosta

1. syyskuuta 1991
Lyhenne UZ
Kansainvälinen
suuntanumero
+998
Motto ei ole
Kansallislaulu Uzbekistanin kansallislaulu
Edeltäjä(t) Uzbekistanin SNT Uzbekistanin sosialistinen neuvostotasavalta

Uzbekistan (uzb. Oʻzbekiston, kyrillinen Ўзбекистон), virallisesti Uzbekistanin tasavalta (uzb. O‘zbekiston Respublikasi, kyrillinen Ўзбекистон Республикаси) on Itsenäisten valtioiden yhteisöön kuuluva sisämaavaltio ja entinen neuvostotasavalta Keski-Aasiassa. Sen rajanaapurit ovat Afganistan, Kazakstan, Kirgisia, Tadžikistan ja Turkmenistan.

Uzbekistan on enimmäkseen aavikkoa, itäosassa on yli 4 km korkeita vuoria. Maa sijaitsee silkkitien varrella, ja sitä ovat hallinneet mongolit, persialaiset ja venäläiset, Aleksanteri Suuri ja Timur Lenk. Suurin osa väestöstä on keskittynyt maan etelä- ja itäosiin. Vajaasta 30 miljoonasta asukkaasta 90 % on muslimeja ja 80 % kuuluu uzbekkien etniseen ryhmään. Islom Karimov toimi maan presidenttinä vuodesta 1991 kuolemaansa vuonna 2016 asti.

Muinaisina aikoina noin 2000 eaa. alkaen Anaun kulttuuriin kuuluva keidasviljelykulttuuri levisi Uzbekistaniin.[4]

Uzbekistan sijaitsee silkkitien varrella. Valloittajat ovat kulkeneet lukuisia kertoja maan halki. Aleksanteri Suuri pysähtyi Samarkandissa 327 eaa. ja otti vaimon paikallisesta heimosta.[5] Samanidien dynastia hallitsi aluetta, kunnes arabimuslimit valloittivat sen 800-luvulla. Mongolien Tšingis-kaani valloitti alueen 1220.[6]

1300-luvulla Timur Lenk voitti mongolit ja perusti oman valtakuntansa. Hänen valloitusretkensä ulottuivat Lähi-itään saakka. Hän voitti osmanien keisari Bayezidin 1402 ja vei hänet vangiksi. Myöhemmin muodostui kaupunkivaltioita, joilla on läheiset suhteet Persiaan.[7]

Venäjän keisarikunta valloitti Taškentin vuonna 1865 ja löi Kokandin kaanikunnan 1876. Venäjän sisällissodan jälkeen hajanainen vastarinta bolševikkeja vastaan jatkui vuoristoissa vielä 1930-luvulle. Venäjän vasallivaltioiden Buharan ja Hivan kaanikuntien emiirit syöstiin vallasta 1919 ja seuraavana vuonna niistä muodostettiin nimellisesti itsenäiset Buharan kansantasavalta ja Horezmin kansantasavalta. 1924 muodostettiin Uzbekistanin sosialistinen neuvostotasavalta osista Buharan ja Horezmin kansantasavaltoja sekä osasta entistä Kokandia. Neuvostoliitto teki Uzbekistanista puuvillanviljelyaluetta, ja tämän maatalouden rakennemuutoksen vaikutukset näkyvät maassa edelleen.[8]

Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen entinen Uzbekistanin kommunistisen puolueen pääsihteeri Islom Karimov valittiin joulukuussa 1991 presidentiksi 88 prosentin äänisaalilla. Vaaleja ei hyväksytty yleisesti ja islamilaisia vastarintaryhmiä alkoi syntyä.[9]

Vuonna 1993 huoli kasvavasta islamilaisesta fundamentalismista sai Uzbekistanin osallistumaan IVYn rauhanturvaamistehtävään Tadžikistanissa. Samaan aikaan hallitus sai moitteita ihmisoikeusjärjestöiltä. Maaliskuussa 1995 Karimov sai 99 prosentin kannatuksen kansanäänestyksessä, joka jatkoi hänen hallintokauttaan vuodesta 1997 vuoteen 2000.[10] Oppositiopuolueet sallittiin jälleen 1995.[11]

Helmikuussa 1999 presidentti Karimov selviytyi autopommista, josta syytettiin Uzbekistanin islamilaista liikettä. Elokuussa 2000 aseistetut ryhmät pyrkivät maahan Kirgisiasta ja maan eteläosissa käytiin taisteluja. Maaliskuussa 2004 koettiin uusi terrorismin aalto ja pommi-iskut Buharassa ja Taškentissa, mukaan lukien maan ensimmäiset itsemurhapommi-iskut.[9] Karimov syytti teoista kiellettyä Hizb ut-Tahrir -ryhmää (vapautuspuolue), joka ei ole myöntänyt syyllisyyttä.[10]

Taškentissa räjäytettiin 30. heinäkuuta 2004 Israelin ja Yhdysvaltain lähetystöt kahdeksan henkeä vaatineessa iskussa. Islamilaisen liikkeen johtajat Tohir Juldashev ja Juma Khodjiev on tuomittu kuolemaan heidän poissa ollessaan ja heitä kuulematta.[12]

Toukokuussa 2005 maassa puhkesi levottomuuksia Andijonin kaupungissa. 12. toukokuuta 2005 alkaneissa mellakoissa opposition edustajat valtasivat hallintorakennuksen Andijonissa. Taškentin kansainvälisen radion mukaan opposition edustajat tunkeutuivat sotilasalueelle hankkien kymmenittäin käsiaseita ja hyökkäsivät työleirille ja vapauttivat vankeja, mukaan lukien islamistisen Akromiya-liikkeen jäseniä ja yrittivät ottaa haltuunsa kansallisen turvallisuuspalvelun rakennuksen sekä alueneuvoston, hakimiyatin, rakennuksen. Lainvalvontaelimien vastaiskussa aiheutuneessa ammuskelussa kuoli hallituksen lähteiden mukaan 187, useimmat sotilaita. Opposition mukaan kuolleita oli ainakin 700 sotilaiden tulitettua väkijoukkoon. Uzbekistanin hallituksen mukaan kyseessä oli ulkomaalaisten tukema islamistien vallankaappausyritys.[13][14]

Tapahtuneen jälkeen Uzbekistanin suhteet länteen heikkenivät, ja maa määräsi alueellaan olleet Afganistanin operaatioon ja rauhanturvaajien huoltoon osallistuneet NATO:n joukot lähtemään maasta vuoden 2005 loppuun mennessä.[9] Euroopan unioni vastasi asevientikiellolla ja asetti 12 maan hallituksen jäsentä viisumikieltoon. EU lievitti rajoituksia vuonna 2007 mutta ilmaisi huolensa maan ihmisoikeustilanteesta. Asevientikielto purettiin kokonaan vuonna 2009.[9]

Vuonna 2012 Uzbekistan salli Naton viedä kalustoaan sen alueiden poikki tämän vetäytyessä Afganistanista.[9]

Vuosina 2013–2014 presidentin tytärtä Gulnara Karimovaa syytettiin rahanpesusta.[9] Syytteessä oli kyse myös valtataistelusta, sillä korruptiosyytösten aikana tytär katosi julkisuudesta. Presidentinvaalien 2016 aikana hänen arveltiin olevan kotiarestissa Taškentissa. Tyttären Lontoossa asuva poika on vaatinut Uzbekistanin viranomaisilta tietoja äitinsä voinnista ja olinpaikasta.[15]

Karimov kuoli aivoverenvuotoon elo-syyskuun vaihteessa 2016.[16] Uusiin vaaleihin asti presidentin tehtäviä hoiti senaatin puhemies, oikeusministeri Nigmatilla Yuldashev.[17] Presidentinvaalit 4. joulukuuta 2016 voitti Shavkat Mirziyoyev.[18] Presidentti Islam Karimovin autoritaarinen hallinto oli kestänyt vuodesta 1989 vuoteen 2016. Karimov oli ensin vuosina 1989–1991 Neuvosto-Uzbekistanin puoluejohtaja ja vuosina 1991–2016 itsenäisen Uzbekistaninin ensimmäinen presidentti. Karimovin seuraaja Shavkat Mirziyoyev oli vuosina 2003–2016 Karimovin lojaali pääministeri, mutta noustuaan presidentiksi hän onnistui siirtämään syrjään Karimovin ajan poliittisia vaikuttajia, joista merkittävin oli vaikutusvaltainen turvallisuuspäällikkö Rustam Inoyatov.[19]

Maaliskuussa 2019 entisen hallitsijan tytär Gulnara Karimova vangittiin, koska hän ei ollut noudattanut määräyksiä kotiarestista. Karimova oli tuomittui vankeuteen rahanpesusta vuonna 2017, mutta hän pääsi tuolloin kotiarestiin. Karimova oli aiemmin diplomaatti ja pop-laulaja, josta oli kaavailtu jopa isänsä seuraajaa.[20]Maaliskuussa 2020 aiemmin Uzbekistanin vaikutusvaltaisimmaksi naiseksi kutsuttu Karimova tuomittiin 13 vuodeksi vankeuteen.[21]

Uzbekistan on presidentiaalinen tasavalta, jossa on myös pääministerin virka. Islom Karimov valittiin joulukuussa 1991 presidentiksi 88 prosentin äänisaalilla opposition Muhammad Salihia vastaan. Pääoppositiopuolue Birlik ei suostunut rekisteröitymään virallisesti puolueeksi. Entinen kommunistipuolue, Uzbekistanin kansandemokraattinen puolue säilytti saman valta-aseman, joka sillä oli ollut neuvostotasavallassa. Oppositio hiljennettiin tarpeen vaatiessa fyysistä väkivaltaa käyttäen ja Birlik kiellettiin kokonaan. Joulukuun 1992 perustuslaki vahvisti maan olevan maallinen valtio, mikä ärsytti islamisteja. Korkein neuvosto pysyi vallassa joulukuun 1994 parlamenttivaaleihin asti.[11]

Uzbekistanissa on kaksikamarinen parlamentti. Ylähuoneen 100 paikasta aluehallinnot valitsevat 84 ja presidentti nimittää 16.[1] Kriitikot pitävät parlamenttia presidentin kumileimasimena, se kokoontuu muutamia kertoja vuodessa hyväksymään hallituksen esittämät lait. Maassa ei toimi laillista oppositiota.[22]

Vuonna 2014 järjestetyissä alahuoneen vaaleissa liberaalidemokraattinen puolue sai 52 paikkaa, kansandemokraattinen puolue eli entinen kommunistipuolue 27, kansallinen uudistuspuolue Milly Tiklanish 36 ja sosiaalidemokraattinen puolue 20 paikkaa. Lisäksi ekologisella liikkeellä on 15 paikan kiintiö.[23] Vaaleja valvonut ETYJ moitti niitä todellisen vaihtoehdon puutteesta: kaikki puolueet tukevat istuvaa hallitusta ja presidenttiä.[24]

Presidentinvaali 9. tammikuuta 2000 antoi Karimoville lisää jatkoaikaa 91,9 prosentin äänisaalilla. Presidentin kauden pituutta lisättiin viidestä vuodesta seitsemään vuoteen perustuslain lisäyksellä 2002. Vuonna 2007, kun seitsemän vuotta tuli täyteen, Karimov valittiin uudelle kaudelle vaaleissa, joita vastustajat pitivät epärehellisinä.[22]

Georgian samettivallankumouksen ja Ukrainan oranssivallankumouksen sekä Kirgisian tulppaanivallankumouksen kaltaista kehitystä on pelätty Uzbekistanissa.[25]

Uzbekistan on Yhdistyneiden kansakuntien, Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön, Itsenäisten valtioiden yhteisön, Shanghain yhteistyöjärjestön, Islamilaisen yhteistyöjärjestön ja Turkkilaisten maiden neuvoston jäsen.[26][27][28][29][30][31]

float

Uzbekistanissa on kaksitoista aluetta (viloyat, viloyatlar), yksi autonominen tasavalta* ja yksi kaupunkialue**. Suluissa niiden pääkaupunki.[32] Uzbekistanin osat jakautuvat edelleen piireihin ja kaupunkeihin.[33]

  1. Taškent**, Toshkent Shahar
  2. Andijonin alue, Andijon Viloyati (Andijon)
  3. Buxoron alue, Buxoro Viloyati (Buxoro)
  4. Fargʻonan alue, Farg‘ona Viloyati (Fargʻona)
  5. Jizzaxin alue, Jizzax Viloyati (Jizzax)
  6. Namanganin alue, Namangan Viloyati (Namangan)
  7. Navoiyn alue, Navoiy Viloyati (Navoiy)
  8. Qashqadaryon alue, Qashqadaryo Viloyati (Qarshi)
  9. Samarqandin alue, Samarqand Viloyati (Samarkand)
  10. Sirdaryon alue, Sirdaryo Viloyati (Guliston)
  11. Surxondaryon alue, Surxondaryo Viloyati (Termez)
  12. Taškentin alue, Toshkent Viloyati (Taškent)
  13. Xorazmin alue, Xorazm Viloyati (Urganch)
  14. Karakalpakia*, uzbekiksi Qoraqalpog‘iston, karakalpakiksi Qaraqalpaqstan (Nukus/Nökös)
Uzbekistanin kartta
Uzbekistan varjostetussa satelliittikuvassa

Uzbekistan on enimmäkseen aavikkoa, joka kattaa 80 prosenttia sen pinta-alasta. Itäosassa on vuoria, joiden korkeimmat huiput kohoavat 4500 metriin. Kyzylkumin autiomaa kattaa pääosan maan pohjoisosasta. Sen itäpuolella on Ferganan laakso, joka on Uzbekistanin hedelmällisin osa. Sen alueella sataa vain 100–300 mm vuodessa. Maahan virtaa kaksi suurta jokea Amudarja Tadžikistanista ja Syrdarja Kazakstanista. Niiden vettä käytetään kasteluun.[34]

Araljärven eteläosat ovat Uzbekistanin puolella. Järvi on kutistunut 1960-luvulta asti jokien vesien mennessä peltojen kasteluun. Järven pinta-ala on kutistunut 60 prosenttia ja vesimäärä 80 prosenttia. Veden suolaisuus on samalla lisääntynyt 45 grammaan litrassa entisestä 10 grammasta litrassa. Tämä on luonut valtavan ympäristöongelman.[35] Järvi on katkennut kahtia, ja Kazakstanin puolella Pohjois-Aral on pelastettu padon avulla. Uzbekistanin puoli eli Etelä-Aral jatkaa kutistumistaan.[36]

Maassa esiintyy maanjäristyksiä, joista vakavin tuhosi Taškentia vuonna 1966.[34]

Arojen kasvillisuus on lähinnä ruohoa, purojen varsilla kasvaa myös pensaita. Vuoristossa tavataan myös harvinaisia kasvilajeja. Katajalaji Zarafshani archa kasvaa vuorten alarinteillä, samoin monet lehtipuut. Yläosissa kasvaa enimmäkseen vain heinää jos sitäkään. Uzbekistanin monipuoliseen eläimistöön kuuluvat sudet, karhut ja lumileopardit.[37]

Uzbekistan on toinen niistä maailman sisämaavaltioista, joiden kaikki rajanaapurit ovat myös sisämaavaltioita. Toinen on Liechtenstein.[38]

Uzbekistan oli yksi Neuvostoliiton köyhimmistä alueista, ja neuvostovallan päättyessä se kuului vähiten teollistuneisiin neuvostovaltioihin.[39] Nyttemmin maasta on tullut maailman toiseksi suurin puuvillan viejä, merkittävä kullan ja maakaasun tuottaja ja paikallisesti merkittävä koneiden ja kemikaalien tuottaja. Uzbekistanissa on myös merkittävää uraanikaivostoimintaa.[40]

Merkittävimmät luonnonvarat ovat maakaasu (tuotanto vuonna 2009 oli 61,5 miljardia kuutiometriä), öljy, kivihiili, kulta, uraani, hopea ja kupari.[40]

Itsenäistymisestä alkaen maa on siirtynyt hitaasti kohti vapaata markkinataloutta, mutta suuret yritykset ovat edelleen valtion omistuksessa. Valtio kontrolloi tiukasti ulkomaankauppaa vaatien vastaostoja, jotta pääomat eivät virtaisi ulkomaille.[40]

Tajiks of Uzbekistan.PNG

Suurin osa väestöstä on keskittynyt maan etelä- ja itäosiin. Noin 37 prosenttia väestöstä asuu kaupungeissa.[1]

Merkittävimmät etniset ryhmät ovat uzbekit 80 prosenttia, venäläiset 5,5 prosenttia, tadžikit 5 prosenttia, kazakit 3 prosenttia, karakalpakit 2,5 prosenttia, tataarit 1,5 prosenttia ja muut 2,5 prosenttia (1996 arvio).[40]

Uskonnoista suurimmat ovat islam 90 prosenttia (enimmäkseen sunneja) ja ortodokseja 5 prosenttia, muita uskontoja harjoittaa 5 prosenttia. Ajatuksen-, omantunnon ja uskonnonvapautta seuraavien raporttien mukaan Uzbekistanissa rajoitetaan merkittävästi monien uskonnon harjoittajien ihmisoikeuksia, kuten sanan- ja kokoontumisenvapautta.[41] Toistuvasti esiin nousevat syytöksen viranomaisten käyttämästä kidutuksesta[42] ja pidätettyihin kohdistetusta ahdisteluista eivät ole johtaneet syytetoimiin[43], vaikka Uzbekistan on sitoutunut Yhdistyneiden kansakuntien kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen vastaiseen yleissopimukseen.

Yleisimmät kielet ovat uzbekki 74,3 prosenttia, venäjä 14,2 prosenttia ja tadžikki 4,4 prosenttia, muiden kielten puhujia on 7,1 prosenttia.[40]

Vuonna 2007 arvioitiin, että HIV:n kantajia oli noin 16 000 henkeä, kun kuusi vuotta aiemmin heitä oli alle viidesosa siitä. ARVT-lääkitystä olisi tarvinnut noin 1 400 henkeä, mutta sitä sai vain kolmannes heistä, alle 500 henkeä.[44]

Neuvostoliiton aikana valtio pyrki muokkaamaan uzbekkien kulttuuria valtion ideologian mukaiseksi. Islamin merkitystä pienennettiin, naisilta kiellettiin hunnun käyttö, pukuja, kansantaidetta ja perinneruokia mukautettiin palvelemaan kommunismia. Samalla alueellisia eroja tasoitettiin ja pienempiä kulttuureja pyrittiin sulauttamaan uzbekkikulttuuriin.[45]

Uzbekistanilaisena kansallisruokana pidetään plovia (ploff, pilahvi), joka on lampaanrasvassa paistettu riisiä, sipulia, porkkanaa ja lampaanlihaa sisältävä karkeaa risottoa muistuttava ruoka.[46]

Perinteiseen uzbekistanilaiseen kansallispukuun kuuluu nelikulmainen, pehmustettu päähine tubeteika. Sen koristeleminen kirjailuilla on kehittynyt kansantaiteeksi.[47]

Urheilu

Uzbekistan on osallistunut olympialaisiin vuodesta 1994. Se on saanut yhteensä 22 mitalia nyrkkeilystä, painista, judosta, voimistelusta ja freestyle-hiihdosta.[48]

Uzbekistanin jalkapallomaajoukkue on osallistunut itsenäistymisensä jälkeen viidesti Aasian mestaruuskilpailuihin. Paras sijoitus on vuodelta 2011, kun joukkue sijoittui neljänneksi. FIFAn rankingissa helmikuussa 2011 se oli sijalla 77.[49][50]

Kansallisurheilulaji on nimeltään kupkari. Siinä hevosilla ratsastavat joukkueet koettavat saada vuohen ruhon vastustajan maalilinjan yli. Toinen perinnelaji on kurash, eräänlainen pystypaini. Jalkapallo on maan suosituin urheilulaji. Myös kamppailulajeilla on paljon harrastajia.[51]

Other Languages

Copyright